ITSEARVIOINTI JA MOTIVOINTI VERKKO-OPPIMISYMPÄRISTÖISSÄ

Antti Karvonen
Tietojenkäsittelytieteen laitos
Helsingin yliopisto
2001

Tiivistelmä:

Tutkielmassa kartoitetaan erilaisten itsearviointimenetelmien toteutusmahdollisuuksia verkko-oppimisympäristöissä. Perustana käytetään oppimis- ja motivaatioteorioita, joita reflektoidaan verkkoympäristön erityispiirteiden sekä erilaisten laskennallisten menetelmien valossa. Lähtökohtana on, että hyviin oppimistuloksiin päästään kun opiskelijalla on motivaatio oppimiseen sekä riittävät metakognitiiviset kyvyt oman oppimisensa ohjaamiseksi. Tutkimuksessa selvitetään näihin vaikuttavia tekijöitä ensin yleisellä tasolla ja tämän jälkeen verkko-oppimisen erityispiirteet huomioonottaen. Samalla esitetään myös muutamia käytännön esimerkkejä ja toimintamalleja. Teoriaosassa käydään myös läpi arviointi- ja itsearviointimenetelmiä sekä erilaisia laskentamalleja.

Useat verkko-oppimisympäristöt perustuvat itseohjautuvan opiskelijan käsitteeseen. Kuitenkin valtaosa opiskelijoista tarvitsee tukea, ohjausta ja kannustusta opiskelussaan. Siksi tutorin tai opettajan ohjausta ei tule unohtaa verkko-opiskelussakaan. Toinen verkko-oppimisympäristöjä koskeva ongelma on, että niiden suunnittelussa on usein keskitytty liiaksi teknisten ongelmien ratkaisuun eikä ole riittävästi mietitty eri elementtien ja ratkaisujen pedagogisia perusteita.

Tutkielmassa päädytään siihen, että itsearviointimenetelmät tulee suunnitella kuten oppimisympäristötkin. Koska oppimisen tavoitteet vaikuttavat merkittävästi arviointi- ja itsearvointimenetelmiin, täytyy ensin määritellä oppimistavoitteet ja sisältö ja vasta tämän jälkeen valita sopivat menetelmät tavoitteiden saavuttamiseksi. Itsearvioinnissa ja motivoinnissa voidaan hyödyntää kahta verkko-oppimisympäristön erityisominaisuutta: monipuolisia kommunikointimuotoja sekä automaattista tiedon keruuta. Jälkimmäisellä tarkoitetaan, että ympäristön tietokannasta ja lokitiedoista voidaan kerätä opiskelijaa koskevaa tietoutta, jonka perusteella hänet voidaan esimerkiksi sijoittaa tiettyyn oppijaprofiiliin. Samoin opiskelijoiden aktiivisuudesta ja toiminnoista voidaan tehdä tilastoja ja graafeja. Niiden avulla voidaan havainnoida tai visualisoida opiskelijan aktiivisuutta, antaa palautetta tai mahdollisuus verrata opiskelijan toimintoja muiden opiskelijoiden toimintoihin sekä luokitella opiskelijoita eri profiilimalleihin. Itsearviointiin liittyy usein sosiaalinen aspekti, joten yhteisöllisyys ja muiden opiskelijoiden läsnäolo ovat avuksi itsearviointiprosessissa. Itsearviointimenetelmät voidaan jakaa neljään luokkaan niiden vuorovaikutussuhteiden perusteella. Ensimmäisessä luokassa ovat kahdenkeskeiseen dialogiin pohjautuvat menetelmät kuten esimerkiksi kehityskeskustelu. Tässä ryhmässä oppimisympäristö toimii ainoastaan tiedotuskanavana. Toisessa luokassa oppimisympäristö osallistuu aktiivisena tekijänä itsearviointiin esimerkiksi tarjoamalla tilastotietoja ja visualisointeja kehityskeskustelun pohjalle. Kolmannessa luokassa opiskelija suorittaa itsearviointia itsenäisesti ympäristön tarjoamien palvelujen (lomakkeet, tilastot, vertailut muihin opiskelijoihin) avulla. Oppimisympäristö ei ainoastaan tarjoa materiaalia pohdintaan vaan myös toimii aktiivisena tekijänä itsearvioinnin edistämiseksi esimerkiksi kyselyiden tai opiskelijan oppimistrategioita koskevien ehdotusten avulla. Viimeinen luokka ei sisällä lainkaan vuorovaikutusta. Siinä oppimisympäristö ainoastaan generoi tietokannasta ja lokitiedoista tilastoja, joita opiskelija voi halutessaan käyttää itsearviointipohdiskelun materiaalina. Järjestelmä ei kuitenkaan odota opiskelijalta palautetta.

Parhaiten itsearvioinnissa onnistutaan, jos sitä ei sitä ei toteuteta erillisenä toimenpiteenä muun toiminnan ulkopuolella ja jos opiskelijat ovat tietoisia siitä, mihin sillä pyritään ja mihin tietoja käytetään. Prosessissa tulisi olla mukana mahdollisimman monta osapuolta, joilta oppija saa tukea.

Klikkaa oikealla hiirellä ja tallenna kovalevyllesi koko gradu pdf-formaatissa (880 kB)






<< BACK
laskuri -->